perjantai 22. huhtikuuta 2016

#16. Mitä kevät tuokaan tullessaan...

... kevät tuo tietenkin Candyn odotetut juoksut (alkoivat 18.4.). Siihen meni hyvä suunnitelma aloittaa toukokuussa kisaura. Ei auta, kuin odotella juoksujen loppumista ja miettiä sen jälkeen uudelleen kisahaaveita.

Kevät on tullut kuin varkain ja sen myötä uudet/vanhat metsälenkit ovat ahkerassa käytössä.
Eilen Bette pääsi Illi-papan mukaan lenkille. Käytiin myllypurossa ja lähdettiin ennen puroa tutkimaan läpikulkupolkua ihanan koivikon läpi. Koivikon jälkeen tuli jyrkkä alamäki, jonka talutin ponia kivien seasta puikkelehtien. Lopulta päästiin puron varteen, joka oli näin keväällä levinnyt turhan laajaksi ollen jo n.2-3m leveä vesistö. Hetken pohdinnan jälkeen Illi hermostui minun miettimiseen ja alkoi kääntyä takaisin, jonka totesin oikeaksi ratkaisuksi. Illi rakastaa lätäköitä, litsun lätsyttelyä syvimmästä vesikuopasta, mutta tämä vesieste oli meidän yhdistelmälle jo turhan suuri. Bette tosin juoksi jostain kautta puron yli, en kerennyt nähdä hyppäsikö Bee siitä yli vai suostuiko neiti Sipulinaama kävelemään vedessä. Kyllä, Bettellä on uusi lempinimi, suosikki-ilmeen mukainen neiti Sipulinaama.

Pienen pieni piste edessä on mäkeä kiitävä Bee

Candy, joka oli edellisenä päivänä lähtenyt jonkin eläimen perään joutui tyytymään kevyeen tallipäivään. Sadekuuro oli sotkenut porukoiden aktiivisuuspuuskan lenkkeilyn osalta. 





Pellot on lähes sulaneet ja koirien reviirit sen kuin laajenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti