#6. Koiraton elämä

Käpy ja sen nätti naama

Tämä blogiteksti tulee nyt hyvin pitkällä viiveellä, aloitinhan jo kaksi viikkoa sitten, mutta kun on ollut muuttujia..

Lokakuu on mennyt kokonaan sairastaessa ja sen lisäksi joudun tyytymään viikon mittaiseen koirattomaan elämään, kun KoneAgrian takia koirat jäi vanhempien hoitoon. Itse suuntasin koneAgrian jälkeen suoraan Helsinkiin töihin.

Tytöt on olleet vanhempieni luona kuin kotonaan, ja Candy on vihdoin palautunut juoksuista! Candy ja Ymmi (1,5v corgi) ovat kunnon termiittipari, joka tietenkin harmittaa Betteä... Vanhempieni luona on aidattu takapiha, jossa turbot ja urpot saa vapaasti puuhata. Lisäksi niiden kanssa lenkkeillään, tosin nyt vain hihnassa, kun etenkin Candy on niin riistaverinen, ettei isäni uskalla ottaa riskiä ja päästää sitä irti. Betteä remmeily ei tunnu haittaavan, niin kauan kuin valjaat kestää niin neiti porskuttaa menemään!

Vähän olen jo uskaltanut katsella agilitykisoja. Josko kohta olisi aika näyttää osataanko mitään vai meneekö koko homma panikoimiseksi?

Muok. 20.10.2015
Viime viikon torstaina sain typyt itselleni ja olimme Kiteellä maalaismaisemissa pitkän viikonlopun. Bette ei olisi halunnut millään tulla autoon, vaan olisi jäänyt sohvalle makaamaan :D Neiti Räyhänhengestä on tullut kunnon maalainen, ei halua enää kaupunkiin. Enkä voi Betteä siitä syyttää. Onhan se kivempaa. Maalla saa juosta ulkona, aina on joku rapsuttamassa ja seurana. Jos ei jaksa juosta niin pääsee traktorin kyytiin. Hihnoja ei tarvitse käyttää, kuin maantielenkkien aikana, joita tehdään harvoin. Metsään pääsee suoraan pihatien kautta. Niin ja aina on sohva ja ruokakuppi valmiina odottamassa.

Eilen palauduttiin kuitenkin Helsinkiin ja minulla oli illalla mentorointi. Siitä ehkä lisää myöhemmin...