#11. LUNTA!

Lumi on tullut!
Niin kuin kaikki, myös whippet tytöt ja ystävä maggarat nauttivat :)

Tunnin lenkin aikana etenkin pikku maggarat väsyivät kovasti, niiden jaloille lunta oli turhankin paljon, vaikka poluilla pääsee aika hyvin kävelemään. 

Candy kävi lauantaina agilitytreeneissä ja oli kohtalainen, mutta ei huikea. Puomin leijeröinti onnistui loistavasti, samoin pakkovalssivedot :) Mutta ne kepit... Puolivälissä tulee joku rytmivirhe ja hyppää helposti yhden taivutuksen välistä. Kepit menee kyllä paremmin, kun käskyttää/kannustaa koko ajan, mutta ilmeisesti minä teen puolivälissä jonkun muutoksen omaan ääneen, johon Candy reagoi. Huoh, pitäisi kuvata keppejä niin voi analysoida helpommin.

Nyt vähän aikaa maalaiselämää, niin jospa sitten treenit sujuisi paremmin :)

Bette on taas kauhean kylmissään, kun on lunta ja pakkasta. Voi, mikä tuska taas tulee, kunhan tulee kovat pakkaset. Muutenkin Bette on ollut hyvin stressaantunut, joten asuu nyt viikon ajan vanhempieni luona. Onneksi Bette rauhoituu siellä, alkaa syödä paremmin ja on jo vähentänyt ramppaamista.

#10. Bee 5v

Bee 5v!

Edelleen on pystyt korvat ja sama "minähän tiiän" -asenne ;)

#9. Arkea ja Betten kohtalo

Nyt olen saanut tehtyä vihdoin päätöksen Betten suhteen.

Tytöt tahtoo heti fyssarille!

Käytin koirat fysioterapiassa viime viikolla. ja taaskin Bettellä oli jumeja. Etujalkojen yläpuolelta puuttuu jousto ja takaselkä on kipeä. Reagoi voimakkaasti etenkin oikeaan puoleen selästä. Ei kovin hyviä merkkejä agilitykoiralle... Tietysti, tekevä kipeytyy, mutta Bette myös oirehtii. Välillä on helpompia jaksoja ja sitten on niitä kipeitä jaksoja. Bette reagoi voimakkaasti kiputiloihin, on ärtynyt ja vetäytyvä. Ehkä on vihdoin aika sanoa, että ei enää. Ei enää varmanpäälle treenejä super lämmittelyillä, jäähdyttelyillä ja takitukseen. Ei enää jännitystä jokaisen epäonnistuneen lähestymisen jälkeen, ei enää kontaktien aiheuttamaa paniikkia. Niin, Bettehän rakastaa sitä kaikkea: tiukkoja lähestymisiä, hurjia kaarteita ja kontakteja.
Minun ohjaaminen Betten kanssa on laadutonta. joka heijastuu Candyn kanssa tekemiseen. Ehkä ei enää. Mutta silti. Veri vetää takaisin kentille ja säälittää jättää Bette vain olemaan. Ehkä ei, ja silti joo. Äsh, turhauttaa.

Olin eilen Candyn kanssa mölliryhmän treeneissä, jossa päästiin Sannin avustuksella jahkaamaan keinua. Edelleen tiukassa on se keskikohdan paineistuminen, joka "viehepalkalla" saadaan häivytettyä, samalla kun kontrollikin katoaa. Tehtiin normaalilla keinulla ja minikeinulla. Molempi parempia tai pahempi. On edetty ja itse olen tyytyväinen, että Candyn ilme pysyy parempana.
Toisella puolella tehtiin ympyrämuodossa takaakiertoja. Niin tai siis muut jankutti niitä enemmänkin, mutta ihana neiti C teki kerran ilman virheliikettä, joten vaihdettiin välistä vetoihin. Siinä näkyi minun puolieroni (vasen kierros on helppo ja oikealle takkuilee). Mutta taas se sama, LIIKU ja LUOTA. Vaihdettiin edelleen harjoitusta. Putki, vinohyppy takaa kierrolla ja siinä persjättö, hyppy ja takaisin ympyrämuodolle takaakierto ja välistävetoon.

Muuten elämä on mennyt tasaisesti, ikävä on Pohjois-Karjalaan ja etenkin hevosia. Jostain syystä Lassi kummittelee koko ajan mielessä. Pitää päästä käymään Hakkaraisessa, Lassille pitää viedä paksumpi villaloimi, jossa on Back on Track selkäloimi. Nyt Lassi käyttää Back on Track fleeceloimea, kokoa hurjat 135cm :)

Jopo, joka teki taas ihmeparanemisen

Niin ja jottei totuus unohdu, poniponiponi!

Vakava Illi poni

#8. Cändylity

Yllätys, yllätys, meidän agilityseuralta vapautui lauantai aamuiksi agilitytreenipaikka, jossa käytiinkin viime lauantaina kokeilemassa! Ensi vaikutelman perusteella oli oikein kivaa, mutta itseäni saan kyllä ruoskia lisää. Miksi pitää aina olla käsijarru päällä uudella valmentajalla? Candy meni ihan omaa cändylityään, jossa juostaan vallattomasti A:ta ja kepit meneen puolet välistä ja puolet seinän kautta... Huoh. Noh, ehkä tää taas tästä.

"Ööö, olikos tää joku lelu tai edes mun?"

Mutta Candy teki aivan mahtavan viskileikkauksen! Ihana koira, kun vaan muistan itse luottaa siihen ja antaa pientä jarrua tietyissä tilanteissa, niin Candy suorittaa :) Muuthan suorittivat ko. kohdan saksalaisella, mutta kun se on minulle niin vaikea, niin vältän sitä kaikin tavoin. Pitää joskus ottaa saksalaiset taas tehotreeniin, että ne alkaisi sujua.

Lokakuun sairastuksen seurauksena gradu tökkii.. Mistä se kuuluisa keskittyminen revitään????


Lassi ja Leevi voivat mainiosti, tosin pieniä takaiskujakin on tullu, tai paremminkin pääiskuja. Hevoset ovat olleet toukokuun lopusta asti yhdessä, aluksi laitumella, sitten myös tarhassa. Nyt tallin vaihdon yhteydessä Lassi on alkanut pomottaa yhä enemmän ja enemmän. Reilu viikko sitten Lassi oli aamulla potkaissut Leeviä päähän. Tästä selvittiin säikähdyksellä, mutta hevoset tarhaavat tästä eteen päin yksin.
Leevi on siirtynyt jarrukärritreeniin (ei vielä jarrua). Jarrukärrit painavat sen verran enemmän, että Leevi oli alkanut väsyä toiseen hiittiin selkeästi, mutta toisaalta se on hyvin ymmärrettävää, kun on juossut jarrukärristä vasta muutaman kerran ja ensimmäiseen kunnon hiittiin jarrukärristä.

Hevosten varusteita on päästy keventämään kunnolla! Molemmat hevoset juoksee nyt avovarusteista, korvat kiinni.

Lassin varustelistahan on ollut kohtalaisen pitkä:
- puolikkaat laput
- himmennin
- leukalenkki + sekki, hiljaisessa hiitissä jarrukärrillä löysällä ja kovempiin vetoihin todella napakka
- korvat kokonaan kiinni (pallot, kumitupet ja huput)
- ohjasmartingaali
- suorat kumikuolaimet

- eteen painoputsit
- etusäärisuojat
- lyhyet säärisuojat

Leevillä on ollut:
- kokolaput
- kitarauta läpällä, napakka sekki
- alamartingaali
- nivelkuolaimet

- eteen ryppyputsit
- taakse nallesuojat "pehmosuojat"

Tässä vielä sitä parasta vapaa-ajan viettoa,
Illi poni 15v ja koirat on myös mukana.

#7. Faith in Life "Lassi"

Faith in Life.

Lassi kesä 2014

Lassi on herkkä, suloinen, utelias ja ehdottomasti emänsä kaltainen.
Se kaunis ruuna. Herkkäsieluinen ihmisenmieli.

Lassi on saanut vaihdella tallia jo useampaan otteeseen.
Ajo-opetus 8/2013
Ilkka Hoffren 9/2013-3/2014
Kuorinka (kotitalli) 3-11/2014
Elina Laakkonen 11/2014-10/2015
Marko Hakkarainen 10/2015-

Olen itse ajanut Lassia paljon etenkin vuoden 2015. Ja kyllä se vaan on sitä, mitä hevoselta haluan. Toivottavasti kohta oma elämä alkaisi tasoittua ja saisin valkoturvan kotiin.
Hieman ymmärrettävä kylläkin, mutta ehdottomasti rehellinen, hyväkäytöksinen ja kevyt kädelle.

Nimensä mukaan luo uskoa elämään.

#6. Koiraton elämä

Käpy ja sen nätti naama

Tämä blogiteksti tulee nyt hyvin pitkällä viiveellä, aloitinhan jo kaksi viikkoa sitten, mutta kun on ollut muuttujia..

Lokakuu on mennyt kokonaan sairastaessa ja sen lisäksi joudun tyytymään viikon mittaiseen koirattomaan elämään, kun KoneAgrian takia koirat jäi vanhempien hoitoon. Itse suuntasin koneAgrian jälkeen suoraan Helsinkiin töihin.

Tytöt on olleet vanhempieni luona kuin kotonaan, ja Candy on vihdoin palautunut juoksuista! Candy ja Ymmi (1,5v corgi) ovat kunnon termiittipari, joka tietenkin harmittaa Betteä... Vanhempieni luona on aidattu takapiha, jossa turbot ja urpot saa vapaasti puuhata. Lisäksi niiden kanssa lenkkeillään, tosin nyt vain hihnassa, kun etenkin Candy on niin riistaverinen, ettei isäni uskalla ottaa riskiä ja päästää sitä irti. Betteä remmeily ei tunnu haittaavan, niin kauan kuin valjaat kestää niin neiti porskuttaa menemään!

Vähän olen jo uskaltanut katsella agilitykisoja. Josko kohta olisi aika näyttää osataanko mitään vai meneekö koko homma panikoimiseksi?

Muok. 20.10.2015
Viime viikon torstaina sain typyt itselleni ja olimme Kiteellä maalaismaisemissa pitkän viikonlopun. Bette ei olisi halunnut millään tulla autoon, vaan olisi jäänyt sohvalle makaamaan :D Neiti Räyhänhengestä on tullut kunnon maalainen, ei halua enää kaupunkiin. Enkä voi Betteä siitä syyttää. Onhan se kivempaa. Maalla saa juosta ulkona, aina on joku rapsuttamassa ja seurana. Jos ei jaksa juosta niin pääsee traktorin kyytiin. Hihnoja ei tarvitse käyttää, kuin maantielenkkien aikana, joita tehdään harvoin. Metsään pääsee suoraan pihatien kautta. Niin ja aina on sohva ja ruokakuppi valmiina odottamassa.

Eilen palauduttiin kuitenkin Helsinkiin ja minulla oli illalla mentorointi. Siitä ehkä lisää myöhemmin...

#5. AgiTokoDogs

Innokas ja omatoiminen pöytätreenaaja

Torstai-iltana meillä oli ATD:llä Hanna El-Khourin agilitytreenit, ja voi mikä Käpynen siellä taas kuoriutuikaan esille.
20 esteen rata, jossa treenattiin välistävetoja, pimäet putkikulmat (suora putki), kontaktit (A ja keinu) ja kepit.
Jätin Candyn kanssa keinun välistä, joten palkka puolivälissä keppien jälkeen. Helppo, nopea, hyvin kääntyvä, ehkä vähän raivohullu Candy menee aina vaan eteenpäin :)
Palkkana maistuu nyt juusto ja leluina Ikean siili sekä pinkki Rolle (kankaalla päällystetty pehmeä muovipullo).

Bette oli ensimmäisessä treenissä ihan mahdoton. Tai siis liian energinen ja reagoi minun jokaiseen rytminmuutokseen voimakkaasti ja teki yleensä omat ratkaisunsa. Koira, joka teoriassa osaa kaiken, mutta ottaa minun liikkeistä (liiankin) paljon vaikutteita. Ihanaa, että reagoi, mutta kun on itse puolikuntoinen, niin ei jaksa koko ajan keskittyä täysillä :)

Toisella kierroksella Candy teki myös keinun (tuplapalkkaus) ja jatkettiin siitä suoraan hyppy-putki-a ja palkka. Kaksi kertaa keinulle, ei ahdistusta eikä hypännyt kertaakaan pois! Nyt Candy selkeästi katsoo, että "tuosta, kun painan niin tää menee alas ja sitten saan taas jotain kivaa". Edelleen joutuu hieman tukemaan/kannustamaan, että painaa keinun alas, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan ollaan menossa.

Bette ulkokentällä kesä 2014

Hanna sanoi, että "normaalilla koiralla otatte vastaista kättä enemmän välistävetoihin, kaikki ei ole niin kuin nuo whippetit, jotka lähtee pelkällä heilautuksella hyppyihin".

Bette taas ei reagoi niinkään minun käsiin, saan kuulemma heilua vaikka mihin suuntaan, mutta jos askeleissa tulee vähänkin muutosta niin jarruttaa/kääntyy/kuuntelee heti.
On ne vaan hassut vinttipimeet :)

Illalla molemmat käyttivät BOT-loimia.

Perjantaita tytöt saa viettää levollisissa tunnelmissa, päivällä aktivointipelejä ja ilta kuluu nukkuessa, kun olen töissä ja talo tyhjillään. Tässäkin suhteessa koirat on erilaisia, Bette haluaa aina pyramidin mallisen lelun ja Candy pallon, jota sitten kuljettaa suussaan ympäriinsä. Nykyisin Candykin alkaa tajuta, miten niitä nameja saa, nenäkuljetuksella. Bette on näistä kahdesta aina se nokkela ja Candylle kaikki pitää opettaa kädestä (vai tassusta) pitäen.

#4. Sairasvuoteelta agilityholiaan

Tämän viikon agenda on ollut
uni-työt-uni-agility-uni-työt, niin ja vielä kerran uni.

Maanantaina jaksoin tehdä gradua ja illaksi suuntaisin Agronomiliiton mentoroinnin aloitusiltaan. Oli erittäin antoisaa ja kiinnostavaa! Mentori valinnasta voi antaa kymppi plussan :)
Illalla kävin vielä Siran luona turpaterapiassa, on se tamma vaan suloinen! Ensimmäisenä, kun näki minut niin hörisee karsinasta. Eikä vain kerran ja ainakin kymmenen kertaa!

Tiistaina kävin (puolikuntoisena) tekemässä omatoimitreenit molemmilla koirilla. Päivän teemana oli "enemmän vauhtia kuin järkeä". Candyn kanssa tehtiin perinteeksi muodostuneesti paljon takaaleikkauksia (ah, ne on niin kivoja ja helpottaa elämää kumman paljon), Betten kanssa keskityttiin vain imuun eteenpäin, joka oli kesällä kadoksissa. Yritän pitää treenitsessiot hyvin lyhyinä, jotta energiaa riittää koko ajaksi. Mieluummin monta 5min pätkää, kuin yksi 15min treeni.

Keskiviikkona Candylle oli varattu yksityistreenit Seppo Savikolta. Projektina keinu ja hauskanpito. Tällä hetkellä Candy menee kovaa ja omatoimisesti keinun puoliväliin. Seppo kysyi, että mikä on Candyn lempi este ja sitähän ei ollut vaikea valita -> A-este. Keinu A:n eteen ja testiin. Ensimmäisen kerran Candy meni, kuten aina, suoraan keinun loppuun asti (palkkauksen kanssa). Toisella kerralla hyppäsi puolivälissä pois. Ei tehdä siitä sen kummenpaa ongelmaa, vaan uudelleen vaan. Seuraavat toistot teki ihan kivasti. Palkkaus heti puolivälin jälkeen, ja lopussa, josta suoraan A:lle. Candy pysyi koko ajan reippaana, ilman ahdistusta. Tietenkään en voi väittää, että Candy pitäisi tästä, mutta tekee jo paremmalla motivaatiolla. Lopputreenit tehtiin kivaa rallirataa, pakkovalssilla pimeään putkikulmaan ja loivan kaarteen kautta takaaleikkauksella kepeille. Kepit on keskivaiheilla hitaat, mutta viimeiset neljä menee erittäin hyvällä imulla. Johtuuko kahden ohjurin tuesta, joka osoittaa, mitä tehdään, vai palkasta? Joka tapauksessa, super Candy.
Ja onnistuneen treenin jälkeen metsässä mennään tällä tyylillä:

Tänään torstaina on keskitytty makoilemaan ja nukkumaan (taas vaihteeksi), että jaksetaan ilta juosta ATD:n agilitytreeneissä ;)

Agilityholismi on ehdottomasti parempi sairaus, kuin tämä sitkeä syysflunssa!

#3. Lähes vapaa viikonloppu

Meillähän oli lähes vapaata!

Lauantaina aamuvuoro, päivällä tallille moikkaamaan viereisen kuvan suloturpaa ja illaksi Helsingin keskustaan katsomaan stand up'a (Sami Hedberg).
Sunnuntaina on tietysti pyhitetty siivous- ja lenkkeilypäivä. Gradu nyt jäi uinumaan, mutta on sitäkin ajateltu.

Sira on budjonnyinhevonen, synt 2003.
Viime syksynä alkoi tympäistä hevoseton Helsingin elämä ja näin elämään astui Sira ja hevosenomistaja Ninni. Sira on minulle nimenomaan puuhahevonen, jonka kanssa pidetään hauskaa ja Ninni saa hoitaa sen vaativamman osuuden (päälajina este-ja kenttäratsastus).
Mutta lauantaina kävin ensimmäistä kertaa Siran selässä, loppukäyntejä kävelyttämässä. Josko alkaisimme maastoilla, niin Sira saisi vähän enemmän liikuntaa talvikauden lyhyempiin tarhapäivien lisäksi. Olen tykästynyt tämän hevosen tyyliin,

Bee ja Cee pääsi sunnuntaina kunnon hölkkälenkille vai oliko se sittenkin minä... Muutaman pupukevennyksen jälkeen kännykän juoksuohjelma näyttää huippunopeuden hipovan 20km/h, joten citypuput, here i come, kohta kovempaa kuin vinttipimeet!
Hölkkälenkeillä tytöillä on valjaat ja minulla juoksuvyö, joten ihan itse en huippunopeuksiin pääse, vaan silloin tytöt avustavat ystävällisesti vetämällä. Yleensäkin Bette vetää valjailla jonkin verran, mutta Candy vain hölkkäilee edellä.




Oli aika rauhallista.
Onni on sopeutuvaiset koirat :)

#2. Bette the paimentava whippet

Bette

Betten kohdalla sanat ei riitä.
Se sama ominaisuus, jonka takia tämä koira on enemmän kuin kukaan muu, on samalla se huonoin puoli.
Bettessä on ihailtavaa uskollisuus ja omistautuminen.
Omintakeinen makeinen.

Kaikkien vaiheiden jälkeen päädyimme juoksemaan agilitykentillä ja rallaamaan hevosten mukana. Bette juoksi nuorempana kaksi kautta radalla, mutta päällejuoksujen ja onnettomuuksien takia Bette alkoi kierrellä radan ulkoreunoja pitkin väistellen muita koiria, niin kilpaileminen on jätetty taka-alalle. Yksinään neiti saa kyllä käydä radalla juoksemassa, jotta vieheen himo tulee täytettyä.

Kerroin agilitytreenikaverilleni, kuinka olen alkanut harjoitella Betten kanssa lehmien paimennusta.
Vastaukseksi sain "Kuule, sen voin hyvin kuvitella. Sähän koulutat vaikka akvaariokalat hakemaan postia!"
Näin meillä ja ihana Teemu! Kuulemma, jos harrastaa whippettien kanssa agilityä niin myös kalakoulutus onnistuu. Betten paimennusura on vielä vaiheessa, mutta kyllä se ehkä joku päivä onnistuu. Kunhan lehmät tajuaisi, että koiran paineella pitää liikkua eteenpäin, eikä juosta koiraa kohti... Toisaalta kai koiraa voi käyttää houkutuslintuakin?

Mutta juuri tänään kirjoitellaan gradua (=minä kirjoitan ja koirat nukkuu sohvalla) ja illaksi töihin. Voitaisiin viettää hurrrrrja perjantai-ilta ja mennä vielä hölkkälenkille töiden jälkeen. Bee on mitä kivoin hölkkäkaveri, kun whippetmäisellä arvokkuudella jopa vähän vetää valjaiden kanssa.

#1. Candyn päivä

Pikku Candy kesällä 2014

"Olen aina luullut, että olen jo nähnyt hienon agility whippetin, ennen kuin näin tämän ja muutin mieltäni. Tämä on huikea!"

Kun tuon lauseen kuulee agilityn ammattivalmentaja ja tuomarilta, niin en voi lakata hymyilemästä.
Neiti Cee on viimeinkin palautunut juoksuista ja alkaa suorittaa omalla kiihkollaan. Ja nimenomaan kiihkolla. Omaa vuoroaan Candy odottaa hyvin rauhallisesti, pää alhaalla roikkuen. Mutta kun panta otetaan pois, sisällä oleva ruuti alkaa palamaan, Candy loikkii ja sinkoilee ympärilläni. Silti se malttaa jäädä odottamaan lähtö lupaa, syöksyy kovaa

Eilinen agilityrata oli 20 esteen ykkösten rata.
Kepeillä oli vielä kaksi ohjuria per pääty, esteet 55cm, ei keinua. Ja Candy menee, kovaa, hyvällä esteimulla ja kompensoiden minun virheitä. Tämän koiran kanssa takaaleikkaukset ovat kaiken pelastus, Candy reagoi niihin erinomaisesti ja ne helpottavat omaa liikkumistani.

Keinua tehtiin yksittäisenä. Se on edelleen hidas ja epävarma. Nyt laitettiin alas pehmuste, ettei se pamahda kovaa, mutta sillä ei tunnu olevan vaikutusta. Candy alkoi kevättalvella pelätä alasmenevää liikettä, vaikka meni jo viime talven keinua normaalisti radan osana.
Ei lentokeinuja, ei putoamisia, ei mitään. Käytetty fysioterapiassa, mutta sieltäkään ei löytynyt suurempia vikoja. Candy treenaa tasapainolaudalla ja jumppapallolla hyvin. Mutta silti, keväällä Candy oli paniikissa, kun meni lähellekään keinua. Tähän suhteutettuna koira on jo erittäin rento ja hyvä, mutta ei tietenkään kisakuntoinen.
Nyt Candy menee siis keinun puoliväliin asti juosten, kunnon imulla, mutta sitten tulee stop. Pienellä houkuttelulla tulee alas, käytettiin eilen vaihdellen yhtä ja kahta palkkaa.

Ensi viikolla pyritään jatkamaan keinuprojektia, jotta päästäisiin aloittamaan kisaaminen :)

Hyvin sujuneen päivän jälkeen maistuu iltapala.