#7. Faith in Life "Lassi"

Faith in Life.

Lassi kesä 2014

Lassi on herkkä, suloinen, utelias ja ehdottomasti emänsä kaltainen.
Se kaunis ruuna. Herkkäsieluinen ihmisenmieli.

Lassi on saanut vaihdella tallia jo useampaan otteeseen.
Ajo-opetus 8/2013
Ilkka Hoffren 9/2013-3/2014
Kuorinka (kotitalli) 3-11/2014
Elina Laakkonen 11/2014-10/2015
Marko Hakkarainen 10/2015-

Olen itse ajanut Lassia paljon etenkin vuoden 2015. Ja kyllä se vaan on sitä, mitä hevoselta haluan. Toivottavasti kohta oma elämä alkaisi tasoittua ja saisin valkoturvan kotiin.
Hieman ymmärrettävä kylläkin, mutta ehdottomasti rehellinen, hyväkäytöksinen ja kevyt kädelle.

Nimensä mukaan luo uskoa elämään.

#6. Koiraton elämä

Käpy ja sen nätti naama

Tämä blogiteksti tulee nyt hyvin pitkällä viiveellä, aloitinhan jo kaksi viikkoa sitten, mutta kun on ollut muuttujia..

Lokakuu on mennyt kokonaan sairastaessa ja sen lisäksi joudun tyytymään viikon mittaiseen koirattomaan elämään, kun KoneAgrian takia koirat jäi vanhempien hoitoon. Itse suuntasin koneAgrian jälkeen suoraan Helsinkiin töihin.

Tytöt on olleet vanhempieni luona kuin kotonaan, ja Candy on vihdoin palautunut juoksuista! Candy ja Ymmi (1,5v corgi) ovat kunnon termiittipari, joka tietenkin harmittaa Betteä... Vanhempieni luona on aidattu takapiha, jossa turbot ja urpot saa vapaasti puuhata. Lisäksi niiden kanssa lenkkeillään, tosin nyt vain hihnassa, kun etenkin Candy on niin riistaverinen, ettei isäni uskalla ottaa riskiä ja päästää sitä irti. Betteä remmeily ei tunnu haittaavan, niin kauan kuin valjaat kestää niin neiti porskuttaa menemään!

Vähän olen jo uskaltanut katsella agilitykisoja. Josko kohta olisi aika näyttää osataanko mitään vai meneekö koko homma panikoimiseksi?

Muok. 20.10.2015
Viime viikon torstaina sain typyt itselleni ja olimme Kiteellä maalaismaisemissa pitkän viikonlopun. Bette ei olisi halunnut millään tulla autoon, vaan olisi jäänyt sohvalle makaamaan :D Neiti Räyhänhengestä on tullut kunnon maalainen, ei halua enää kaupunkiin. Enkä voi Betteä siitä syyttää. Onhan se kivempaa. Maalla saa juosta ulkona, aina on joku rapsuttamassa ja seurana. Jos ei jaksa juosta niin pääsee traktorin kyytiin. Hihnoja ei tarvitse käyttää, kuin maantielenkkien aikana, joita tehdään harvoin. Metsään pääsee suoraan pihatien kautta. Niin ja aina on sohva ja ruokakuppi valmiina odottamassa.

Eilen palauduttiin kuitenkin Helsinkiin ja minulla oli illalla mentorointi. Siitä ehkä lisää myöhemmin...

#5. AgiTokoDogs

Innokas ja omatoiminen pöytätreenaaja

Torstai-iltana meillä oli ATD:llä Hanna El-Khourin agilitytreenit, ja voi mikä Käpynen siellä taas kuoriutuikaan esille.
20 esteen rata, jossa treenattiin välistävetoja, pimäet putkikulmat (suora putki), kontaktit (A ja keinu) ja kepit.
Jätin Candyn kanssa keinun välistä, joten palkka puolivälissä keppien jälkeen. Helppo, nopea, hyvin kääntyvä, ehkä vähän raivohullu Candy menee aina vaan eteenpäin :)
Palkkana maistuu nyt juusto ja leluina Ikean siili sekä pinkki Rolle (kankaalla päällystetty pehmeä muovipullo).

Bette oli ensimmäisessä treenissä ihan mahdoton. Tai siis liian energinen ja reagoi minun jokaiseen rytminmuutokseen voimakkaasti ja teki yleensä omat ratkaisunsa. Koira, joka teoriassa osaa kaiken, mutta ottaa minun liikkeistä (liiankin) paljon vaikutteita. Ihanaa, että reagoi, mutta kun on itse puolikuntoinen, niin ei jaksa koko ajan keskittyä täysillä :)

Toisella kierroksella Candy teki myös keinun (tuplapalkkaus) ja jatkettiin siitä suoraan hyppy-putki-a ja palkka. Kaksi kertaa keinulle, ei ahdistusta eikä hypännyt kertaakaan pois! Nyt Candy selkeästi katsoo, että "tuosta, kun painan niin tää menee alas ja sitten saan taas jotain kivaa". Edelleen joutuu hieman tukemaan/kannustamaan, että painaa keinun alas, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan ollaan menossa.

Bette ulkokentällä kesä 2014

Hanna sanoi, että "normaalilla koiralla otatte vastaista kättä enemmän välistävetoihin, kaikki ei ole niin kuin nuo whippetit, jotka lähtee pelkällä heilautuksella hyppyihin".

Bette taas ei reagoi niinkään minun käsiin, saan kuulemma heilua vaikka mihin suuntaan, mutta jos askeleissa tulee vähänkin muutosta niin jarruttaa/kääntyy/kuuntelee heti.
On ne vaan hassut vinttipimeet :)

Illalla molemmat käyttivät BOT-loimia.

Perjantaita tytöt saa viettää levollisissa tunnelmissa, päivällä aktivointipelejä ja ilta kuluu nukkuessa, kun olen töissä ja talo tyhjillään. Tässäkin suhteessa koirat on erilaisia, Bette haluaa aina pyramidin mallisen lelun ja Candy pallon, jota sitten kuljettaa suussaan ympäriinsä. Nykyisin Candykin alkaa tajuta, miten niitä nameja saa, nenäkuljetuksella. Bette on näistä kahdesta aina se nokkela ja Candylle kaikki pitää opettaa kädestä (vai tassusta) pitäen.

#4. Sairasvuoteelta agilityholiaan

Tämän viikon agenda on ollut
uni-työt-uni-agility-uni-työt, niin ja vielä kerran uni.

Maanantaina jaksoin tehdä gradua ja illaksi suuntaisin Agronomiliiton mentoroinnin aloitusiltaan. Oli erittäin antoisaa ja kiinnostavaa! Mentori valinnasta voi antaa kymppi plussan :)
Illalla kävin vielä Siran luona turpaterapiassa, on se tamma vaan suloinen! Ensimmäisenä, kun näki minut niin hörisee karsinasta. Eikä vain kerran ja ainakin kymmenen kertaa!

Tiistaina kävin (puolikuntoisena) tekemässä omatoimitreenit molemmilla koirilla. Päivän teemana oli "enemmän vauhtia kuin järkeä". Candyn kanssa tehtiin perinteeksi muodostuneesti paljon takaaleikkauksia (ah, ne on niin kivoja ja helpottaa elämää kumman paljon), Betten kanssa keskityttiin vain imuun eteenpäin, joka oli kesällä kadoksissa. Yritän pitää treenitsessiot hyvin lyhyinä, jotta energiaa riittää koko ajaksi. Mieluummin monta 5min pätkää, kuin yksi 15min treeni.

Keskiviikkona Candylle oli varattu yksityistreenit Seppo Savikolta. Projektina keinu ja hauskanpito. Tällä hetkellä Candy menee kovaa ja omatoimisesti keinun puoliväliin. Seppo kysyi, että mikä on Candyn lempi este ja sitähän ei ollut vaikea valita -> A-este. Keinu A:n eteen ja testiin. Ensimmäisen kerran Candy meni, kuten aina, suoraan keinun loppuun asti (palkkauksen kanssa). Toisella kerralla hyppäsi puolivälissä pois. Ei tehdä siitä sen kummenpaa ongelmaa, vaan uudelleen vaan. Seuraavat toistot teki ihan kivasti. Palkkaus heti puolivälin jälkeen, ja lopussa, josta suoraan A:lle. Candy pysyi koko ajan reippaana, ilman ahdistusta. Tietenkään en voi väittää, että Candy pitäisi tästä, mutta tekee jo paremmalla motivaatiolla. Lopputreenit tehtiin kivaa rallirataa, pakkovalssilla pimeään putkikulmaan ja loivan kaarteen kautta takaaleikkauksella kepeille. Kepit on keskivaiheilla hitaat, mutta viimeiset neljä menee erittäin hyvällä imulla. Johtuuko kahden ohjurin tuesta, joka osoittaa, mitä tehdään, vai palkasta? Joka tapauksessa, super Candy.
Ja onnistuneen treenin jälkeen metsässä mennään tällä tyylillä:

Tänään torstaina on keskitytty makoilemaan ja nukkumaan (taas vaihteeksi), että jaksetaan ilta juosta ATD:n agilitytreeneissä ;)

Agilityholismi on ehdottomasti parempi sairaus, kuin tämä sitkeä syysflunssa!