#16. Mitä kevät tuokaan tullessaan...

... kevät tuo tietenkin Candyn odotetut juoksut (alkoivat 18.4.). Siihen meni hyvä suunnitelma aloittaa toukokuussa kisaura. Ei auta, kuin odotella juoksujen loppumista ja miettiä sen jälkeen uudelleen kisahaaveita.

Kevät on tullut kuin varkain ja sen myötä uudet/vanhat metsälenkit ovat ahkerassa käytössä.
Eilen Bette pääsi Illi-papan mukaan lenkille. Käytiin myllypurossa ja lähdettiin ennen puroa tutkimaan läpikulkupolkua ihanan koivikon läpi. Koivikon jälkeen tuli jyrkkä alamäki, jonka talutin ponia kivien seasta puikkelehtien. Lopulta päästiin puron varteen, joka oli näin keväällä levinnyt turhan laajaksi ollen jo n.2-3m leveä vesistö. Hetken pohdinnan jälkeen Illi hermostui minun miettimiseen ja alkoi kääntyä takaisin, jonka totesin oikeaksi ratkaisuksi. Illi rakastaa lätäköitä, litsun lätsyttelyä syvimmästä vesikuopasta, mutta tämä vesieste oli meidän yhdistelmälle jo turhan suuri. Bette tosin juoksi jostain kautta puron yli, en kerennyt nähdä hyppäsikö Bee siitä yli vai suostuiko neiti Sipulinaama kävelemään vedessä. Kyllä, Bettellä on uusi lempinimi, suosikki-ilmeen mukainen neiti Sipulinaama.

Pienen pieni piste edessä on mäkeä kiitävä Bee

Candy, joka oli edellisenä päivänä lähtenyt jonkin eläimen perään joutui tyytymään kevyeen tallipäivään. Sadekuuro oli sotkenut porukoiden aktiivisuuspuuskan lenkkeilyn osalta. 

Pellot on lähes sulaneet ja koirien reviirit sen kuin laajenee.

#14. Candy 3v ja Betten tilannekartoitus

Neiti C 3v!!

Painotan aina, että pitää olla kriittinen ja osata arvioida omat eläimet järjellä eikä tunteella, mutta silti onhan Candyssä jotain erityistä. Enemmän plussaa kuin miinusta ;)
Helppo, huoleton ja aina valmiina toimintaan, mitä muuta voi koiralta vaatia? Vähän paremman rintakehän, vähän enemmän luonnetta, keinukammosta voitais luopua.
Virallisten, niiden oikeiden, whippet ihmisten mielestä Candy on liian korkea, liian roteva, liian sitä-tätä-ja-tuota. Harmillisesti unohdetaan, että tällä koiralla on enemmän kuin hyvä luonne ja mahtava sisäinen moottori tehdä töitä. Candy odottaa käskyä, noudattaa niitä kyseenalaistamatta ja tyytyväisenä. Mitä selkeämmät käskyt, sitä tyytyväisempi Candy. Candy on se, jolla käy kaikki.

Tiedostan Candyn puutteet, mutta toisaalta ne on juuri ne ominaisuudet, joiden takia Candy on hienoin whippet, jonka tiedän. Olemalla erikoinen, erityinen luonnonlapsi. Pikku Kää :)

Onnellinen Käpy

Mitä Bettelle kuuluu?
- parempaa, henkisesti rauhallisempaa. Tämä koira ainakin osoittaa omalla käytöksellään, että kaupunkilaiselämä ei sopinut.
- Ruoka/mahaongelmia ei ole juurikaan ollut.
- selkäongelmat on pysyneet kurissa takituksella, kovilla pakkasilla/huonoina päivinä myös sisätiloissa.
- edelleenkin, hermot on välillä kireät (omistajalla tai koiralla) ärrinmurrituksen takia. Huutoa, räyhäämistä, murinaa, purinaa ja äksyämistä. Vähemmän pahaa oloaan Bee tyynnyttää tuijottamalla minua, nenä vinossa. Viime viikonloppu puoli oli taas huonompaa aikaa, ja Bette kävi pöllyyttämässä Nuppua ja Candyä (Bette, ex-ruokaongelmainen, vahti keittiötä ja pöydällä olevia ruokakuppeja??). Nuppu ei saanut olla keittiössä lainkaan ja Candyn piti siirtyä kupilta pois.
- lähtee taas paremmin minun mukaan autolle, syksyllähän Bee ei olisi halunnut lähteä Kiteeltä ollenkaan.
- Kuoringalla Bee ei viihdy takapihalla (aamuisin kannetaan/kannustetaan ulkoilemaan), mutta lenkkeilee tyytyväisenä ponin mukana. Komentelee poniakin helposti, jos vauhti on liian kova tai Illi-poni muuten vaan on Betten mielestä ärsyttävä.

Miksi aina on kylmä??

Eilen aurinko paistoi ja kelkan jälkiä pitkin päästiin pellolle. Tytöistä parasta oli jäniksien ja ketun jäljet, joita oli paljon!
Muutaman vapaa päivän kunniaksi koirat on saaneet olla koko ajan mukana, on tehty ruokaa (ihmisille ja eläimille), opiskeltu, hoidettu lehmiä, ulkoiltu. Tähän vois tottua :)

LATUA, LUUSERIT POIS ALTA!

#11. LUNTA!

Lumi on tullut!
Niin kuin kaikki, myös whippet tytöt ja ystävä maggarat nauttivat :)

Tunnin lenkin aikana etenkin pikku maggarat väsyivät kovasti, niiden jaloille lunta oli turhankin paljon, vaikka poluilla pääsee aika hyvin kävelemään. 

Candy kävi lauantaina agilitytreeneissä ja oli kohtalainen, mutta ei huikea. Puomin leijeröinti onnistui loistavasti, samoin pakkovalssivedot :) Mutta ne kepit... Puolivälissä tulee joku rytmivirhe ja hyppää helposti yhden taivutuksen välistä. Kepit menee kyllä paremmin, kun käskyttää/kannustaa koko ajan, mutta ilmeisesti minä teen puolivälissä jonkun muutoksen omaan ääneen, johon Candy reagoi. Huoh, pitäisi kuvata keppejä niin voi analysoida helpommin.

Nyt vähän aikaa maalaiselämää, niin jospa sitten treenit sujuisi paremmin :)

Bette on taas kauhean kylmissään, kun on lunta ja pakkasta. Voi, mikä tuska taas tulee, kunhan tulee kovat pakkaset. Muutenkin Bette on ollut hyvin stressaantunut, joten asuu nyt viikon ajan vanhempieni luona. Onneksi Bette rauhoituu siellä, alkaa syödä paremmin ja on jo vähentänyt ramppaamista.

#10. Bee 5v

Bee 5v!

Edelleen on pystyt korvat ja sama "minähän tiiän" -asenne ;)

#9. Arkea ja Betten kohtalo

Nyt olen saanut tehtyä vihdoin päätöksen Betten suhteen.

Tytöt tahtoo heti fyssarille!

Käytin koirat fysioterapiassa viime viikolla. ja taaskin Bettellä oli jumeja. Etujalkojen yläpuolelta puuttuu jousto ja takaselkä on kipeä. Reagoi voimakkaasti etenkin oikeaan puoleen selästä. Ei kovin hyviä merkkejä agilitykoiralle... Tietysti, tekevä kipeytyy, mutta Bette myös oirehtii. Välillä on helpompia jaksoja ja sitten on niitä kipeitä jaksoja. Bette reagoi voimakkaasti kiputiloihin, on ärtynyt ja vetäytyvä. Ehkä on vihdoin aika sanoa, että ei enää. Ei enää varmanpäälle treenejä super lämmittelyillä, jäähdyttelyillä ja takitukseen. Ei enää jännitystä jokaisen epäonnistuneen lähestymisen jälkeen, ei enää kontaktien aiheuttamaa paniikkia. Niin, Bettehän rakastaa sitä kaikkea: tiukkoja lähestymisiä, hurjia kaarteita ja kontakteja.
Minun ohjaaminen Betten kanssa on laadutonta. joka heijastuu Candyn kanssa tekemiseen. Ehkä ei enää. Mutta silti. Veri vetää takaisin kentille ja säälittää jättää Bette vain olemaan. Ehkä ei, ja silti joo. Äsh, turhauttaa.

Olin eilen Candyn kanssa mölliryhmän treeneissä, jossa päästiin Sannin avustuksella jahkaamaan keinua. Edelleen tiukassa on se keskikohdan paineistuminen, joka "viehepalkalla" saadaan häivytettyä, samalla kun kontrollikin katoaa. Tehtiin normaalilla keinulla ja minikeinulla. Molempi parempia tai pahempi. On edetty ja itse olen tyytyväinen, että Candyn ilme pysyy parempana.
Toisella puolella tehtiin ympyrämuodossa takaakiertoja. Niin tai siis muut jankutti niitä enemmänkin, mutta ihana neiti C teki kerran ilman virheliikettä, joten vaihdettiin välistä vetoihin. Siinä näkyi minun puolieroni (vasen kierros on helppo ja oikealle takkuilee). Mutta taas se sama, LIIKU ja LUOTA. Vaihdettiin edelleen harjoitusta. Putki, vinohyppy takaa kierrolla ja siinä persjättö, hyppy ja takaisin ympyrämuodolle takaakierto ja välistävetoon.

Muuten elämä on mennyt tasaisesti, ikävä on Pohjois-Karjalaan ja etenkin hevosia. Jostain syystä Lassi kummittelee koko ajan mielessä. Pitää päästä käymään Hakkaraisessa, Lassille pitää viedä paksumpi villaloimi, jossa on Back on Track selkäloimi. Nyt Lassi käyttää Back on Track fleeceloimea, kokoa hurjat 135cm :)

Jopo, joka teki taas ihmeparanemisen

Niin ja jottei totuus unohdu, poniponiponi!

Vakava Illi poni

#5. AgiTokoDogs

Innokas ja omatoiminen pöytätreenaaja

Torstai-iltana meillä oli ATD:llä Hanna El-Khourin agilitytreenit, ja voi mikä Käpynen siellä taas kuoriutuikaan esille.
20 esteen rata, jossa treenattiin välistävetoja, pimäet putkikulmat (suora putki), kontaktit (A ja keinu) ja kepit.
Jätin Candyn kanssa keinun välistä, joten palkka puolivälissä keppien jälkeen. Helppo, nopea, hyvin kääntyvä, ehkä vähän raivohullu Candy menee aina vaan eteenpäin :)
Palkkana maistuu nyt juusto ja leluina Ikean siili sekä pinkki Rolle (kankaalla päällystetty pehmeä muovipullo).

Bette oli ensimmäisessä treenissä ihan mahdoton. Tai siis liian energinen ja reagoi minun jokaiseen rytminmuutokseen voimakkaasti ja teki yleensä omat ratkaisunsa. Koira, joka teoriassa osaa kaiken, mutta ottaa minun liikkeistä (liiankin) paljon vaikutteita. Ihanaa, että reagoi, mutta kun on itse puolikuntoinen, niin ei jaksa koko ajan keskittyä täysillä :)

Toisella kierroksella Candy teki myös keinun (tuplapalkkaus) ja jatkettiin siitä suoraan hyppy-putki-a ja palkka. Kaksi kertaa keinulle, ei ahdistusta eikä hypännyt kertaakaan pois! Nyt Candy selkeästi katsoo, että "tuosta, kun painan niin tää menee alas ja sitten saan taas jotain kivaa". Edelleen joutuu hieman tukemaan/kannustamaan, että painaa keinun alas, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan ollaan menossa.

Bette ulkokentällä kesä 2014

Hanna sanoi, että "normaalilla koiralla otatte vastaista kättä enemmän välistävetoihin, kaikki ei ole niin kuin nuo whippetit, jotka lähtee pelkällä heilautuksella hyppyihin".

Bette taas ei reagoi niinkään minun käsiin, saan kuulemma heilua vaikka mihin suuntaan, mutta jos askeleissa tulee vähänkin muutosta niin jarruttaa/kääntyy/kuuntelee heti.
On ne vaan hassut vinttipimeet :)

Illalla molemmat käyttivät BOT-loimia.

Perjantaita tytöt saa viettää levollisissa tunnelmissa, päivällä aktivointipelejä ja ilta kuluu nukkuessa, kun olen töissä ja talo tyhjillään. Tässäkin suhteessa koirat on erilaisia, Bette haluaa aina pyramidin mallisen lelun ja Candy pallon, jota sitten kuljettaa suussaan ympäriinsä. Nykyisin Candykin alkaa tajuta, miten niitä nameja saa, nenäkuljetuksella. Bette on näistä kahdesta aina se nokkela ja Candylle kaikki pitää opettaa kädestä (vai tassusta) pitäen.

#3. Lähes vapaa viikonloppu

Meillähän oli lähes vapaata!

Lauantaina aamuvuoro, päivällä tallille moikkaamaan viereisen kuvan suloturpaa ja illaksi Helsingin keskustaan katsomaan stand up'a (Sami Hedberg).
Sunnuntaina on tietysti pyhitetty siivous- ja lenkkeilypäivä. Gradu nyt jäi uinumaan, mutta on sitäkin ajateltu.

Sira on budjonnyinhevonen, synt 2003.
Viime syksynä alkoi tympäistä hevoseton Helsingin elämä ja näin elämään astui Sira ja hevosenomistaja Ninni. Sira on minulle nimenomaan puuhahevonen, jonka kanssa pidetään hauskaa ja Ninni saa hoitaa sen vaativamman osuuden (päälajina este-ja kenttäratsastus).
Mutta lauantaina kävin ensimmäistä kertaa Siran selässä, loppukäyntejä kävelyttämässä. Josko alkaisimme maastoilla, niin Sira saisi vähän enemmän liikuntaa talvikauden lyhyempiin tarhapäivien lisäksi. Olen tykästynyt tämän hevosen tyyliin,

Bee ja Cee pääsi sunnuntaina kunnon hölkkälenkille vai oliko se sittenkin minä... Muutaman pupukevennyksen jälkeen kännykän juoksuohjelma näyttää huippunopeuden hipovan 20km/h, joten citypuput, here i come, kohta kovempaa kuin vinttipimeet!
Hölkkälenkeillä tytöillä on valjaat ja minulla juoksuvyö, joten ihan itse en huippunopeuksiin pääse, vaan silloin tytöt avustavat ystävällisesti vetämällä. Yleensäkin Bette vetää valjailla jonkin verran, mutta Candy vain hölkkäilee edellä.




Oli aika rauhallista.
Onni on sopeutuvaiset koirat :)

#2. Bette the paimentava whippet

Bette

Betten kohdalla sanat ei riitä.
Se sama ominaisuus, jonka takia tämä koira on enemmän kuin kukaan muu, on samalla se huonoin puoli.
Bettessä on ihailtavaa uskollisuus ja omistautuminen.
Omintakeinen makeinen.

Kaikkien vaiheiden jälkeen päädyimme juoksemaan agilitykentillä ja rallaamaan hevosten mukana. Bette juoksi nuorempana kaksi kautta radalla, mutta päällejuoksujen ja onnettomuuksien takia Bette alkoi kierrellä radan ulkoreunoja pitkin väistellen muita koiria, niin kilpaileminen on jätetty taka-alalle. Yksinään neiti saa kyllä käydä radalla juoksemassa, jotta vieheen himo tulee täytettyä.

Kerroin agilitytreenikaverilleni, kuinka olen alkanut harjoitella Betten kanssa lehmien paimennusta.
Vastaukseksi sain "Kuule, sen voin hyvin kuvitella. Sähän koulutat vaikka akvaariokalat hakemaan postia!"
Näin meillä ja ihana Teemu! Kuulemma, jos harrastaa whippettien kanssa agilityä niin myös kalakoulutus onnistuu. Betten paimennusura on vielä vaiheessa, mutta kyllä se ehkä joku päivä onnistuu. Kunhan lehmät tajuaisi, että koiran paineella pitää liikkua eteenpäin, eikä juosta koiraa kohti... Toisaalta kai koiraa voi käyttää houkutuslintuakin?

Mutta juuri tänään kirjoitellaan gradua (=minä kirjoitan ja koirat nukkuu sohvalla) ja illaksi töihin. Voitaisiin viettää hurrrrrja perjantai-ilta ja mennä vielä hölkkälenkille töiden jälkeen. Bee on mitä kivoin hölkkäkaveri, kun whippetmäisellä arvokkuudella jopa vähän vetää valjaiden kanssa.