keskiviikko 18. marraskuuta 2015

#9. Arkea ja Betten kohtalo

Nyt olen saanut tehtyä vihdoin päätöksen Betten suhteen.
Tytöt tahtoo heti fyssarille!
Käytin koirat fysioterapiassa viime viikolla. ja taaskin Bettellä oli jumeja. Etujalkojen yläpuolelta puuttuu jousto ja takaselkä on kipeä. Reagoi voimakkaasti etenkin oikeaan puoleen selästä. Ei kovin hyviä merkkejä agilitykoiralle... Tietysti, tekevä kipeytyy, mutta Bette myös oirehtii. Välillä on helpompia jaksoja ja sitten on niitä kipeitä jaksoja. Bette reagoi voimakkaasti kiputiloihin, on ärtynyt ja vetäytyvä. Ehkä on vihdoin aika sanoa, että ei enää. Ei enää varmanpäälle treenejä super lämmittelyillä, jäähdyttelyillä ja takitukseen. Ei enää jännitystä jokaisen epäonnistuneen lähestymisen jälkeen, ei enää kontaktien aiheuttamaa paniikkia. Niin, Bettehän rakastaa sitä kaikkea: tiukkoja lähestymisiä, hurjia kaarteita ja kontakteja.
Minun ohjaaminen Betten kanssa on laadutonta. joka heijastuu Candyn kanssa tekemiseen. Ehkä ei enää. Mutta silti. Veri vetää takaisin kentille ja säälittää jättää Bette vain olemaan. Ehkä ei, ja silti joo. Äsh, turhauttaa.

Olin eilen Candyn kanssa mölliryhmän treeneissä, jossa päästiin Sannin avustuksella jahkaamaan keinua. Edelleen tiukassa on se keskikohdan paineistuminen, joka "viehepalkalla" saadaan häivytettyä, samalla kun kontrollikin katoaa. Tehtiin normaalilla keinulla ja minikeinulla. Molempi parempia tai pahempi. On edetty ja itse olen tyytyväinen, että Candyn ilme pysyy parempana.
Toisella puolella tehtiin ympyrämuodossa takaakiertoja. Niin tai siis muut jankutti niitä enemmänkin, mutta ihana neiti C teki kerran ilman virheliikettä, joten vaihdettiin välistä vetoihin. Siinä näkyi minun puolieroni (vasen kierros on helppo ja oikealle takkuilee). Mutta taas se sama, LIIKU ja LUOTA. Vaihdettiin edelleen harjoitusta. Putki, vinohyppy takaa kierrolla ja siinä persjättö, hyppy ja takaisin ympyrämuodolle takaakierto ja välistävetoon.

Muuten elämä on mennyt tasaisesti, ikävä on Pohjois-Karjalaan ja etenkin hevosia. Jostain syystä Lassi kummittelee koko ajan mielessä. Pitää päästä käymään Hakkaraisessa, Lassille pitää viedä paksumpi villaloimi, jossa on Back on Track selkäloimi. Nyt Lassi käyttää Back on Track fleeceloimea, kokoa hurjat 135cm :)

Jopo, joka teki taas ihmeparanemisen
Niin ja jottei totuus unohdu, poniponiponi!
Vakava Illi poni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti