Bette
Betten kohdalla sanat ei riitä.
Se sama ominaisuus, jonka takia tämä koira on enemmän kuin kukaan muu, on samalla se huonoin puoli.
Bettessä on ihailtavaa uskollisuus ja omistautuminen.
Omintakeinen makeinen.
Kaikkien vaiheiden jälkeen päädyimme juoksemaan agilitykentillä ja rallaamaan hevosten mukana. Bette juoksi nuorempana kaksi kautta radalla, mutta päällejuoksujen ja onnettomuuksien takia Bette alkoi kierrellä radan ulkoreunoja pitkin väistellen muita koiria, niin kilpaileminen on jätetty taka-alalle. Yksinään neiti saa kyllä käydä radalla juoksemassa, jotta vieheen himo tulee täytettyä.
Kerroin agilitytreenikaverilleni, kuinka olen alkanut harjoitella Betten kanssa lehmien paimennusta.
Vastaukseksi sain "Kuule, sen voin hyvin kuvitella. Sähän koulutat vaikka akvaariokalat hakemaan postia!"
Näin meillä ja ihana Teemu! Kuulemma, jos harrastaa whippettien kanssa agilityä niin myös kalakoulutus onnistuu. Betten paimennusura on vielä vaiheessa, mutta kyllä se ehkä joku päivä onnistuu. Kunhan lehmät tajuaisi, että koiran paineella pitää liikkua eteenpäin, eikä juosta koiraa kohti... Toisaalta kai koiraa voi käyttää houkutuslintuakin?
Mutta juuri tänään kirjoitellaan gradua (=minä kirjoitan ja koirat nukkuu sohvalla) ja illaksi töihin. Voitaisiin viettää hurrrrrja perjantai-ilta ja mennä vielä hölkkälenkille töiden jälkeen. Bee on mitä kivoin hölkkäkaveri, kun whippetmäisellä arvokkuudella jopa vähän vetää valjaiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti