#11. LUNTA!

Lumi on tullut!
Niin kuin kaikki, myös whippet tytöt ja ystävä maggarat nauttivat :)

Tunnin lenkin aikana etenkin pikku maggarat väsyivät kovasti, niiden jaloille lunta oli turhankin paljon, vaikka poluilla pääsee aika hyvin kävelemään. 

Candy kävi lauantaina agilitytreeneissä ja oli kohtalainen, mutta ei huikea. Puomin leijeröinti onnistui loistavasti, samoin pakkovalssivedot :) Mutta ne kepit... Puolivälissä tulee joku rytmivirhe ja hyppää helposti yhden taivutuksen välistä. Kepit menee kyllä paremmin, kun käskyttää/kannustaa koko ajan, mutta ilmeisesti minä teen puolivälissä jonkun muutoksen omaan ääneen, johon Candy reagoi. Huoh, pitäisi kuvata keppejä niin voi analysoida helpommin.

Nyt vähän aikaa maalaiselämää, niin jospa sitten treenit sujuisi paremmin :)

Bette on taas kauhean kylmissään, kun on lunta ja pakkasta. Voi, mikä tuska taas tulee, kunhan tulee kovat pakkaset. Muutenkin Bette on ollut hyvin stressaantunut, joten asuu nyt viikon ajan vanhempieni luona. Onneksi Bette rauhoituu siellä, alkaa syödä paremmin ja on jo vähentänyt ramppaamista.

#10. Bee 5v

Bee 5v!

Edelleen on pystyt korvat ja sama "minähän tiiän" -asenne ;)

#9. Arkea ja Betten kohtalo

Nyt olen saanut tehtyä vihdoin päätöksen Betten suhteen.

Tytöt tahtoo heti fyssarille!

Käytin koirat fysioterapiassa viime viikolla. ja taaskin Bettellä oli jumeja. Etujalkojen yläpuolelta puuttuu jousto ja takaselkä on kipeä. Reagoi voimakkaasti etenkin oikeaan puoleen selästä. Ei kovin hyviä merkkejä agilitykoiralle... Tietysti, tekevä kipeytyy, mutta Bette myös oirehtii. Välillä on helpompia jaksoja ja sitten on niitä kipeitä jaksoja. Bette reagoi voimakkaasti kiputiloihin, on ärtynyt ja vetäytyvä. Ehkä on vihdoin aika sanoa, että ei enää. Ei enää varmanpäälle treenejä super lämmittelyillä, jäähdyttelyillä ja takitukseen. Ei enää jännitystä jokaisen epäonnistuneen lähestymisen jälkeen, ei enää kontaktien aiheuttamaa paniikkia. Niin, Bettehän rakastaa sitä kaikkea: tiukkoja lähestymisiä, hurjia kaarteita ja kontakteja.
Minun ohjaaminen Betten kanssa on laadutonta. joka heijastuu Candyn kanssa tekemiseen. Ehkä ei enää. Mutta silti. Veri vetää takaisin kentille ja säälittää jättää Bette vain olemaan. Ehkä ei, ja silti joo. Äsh, turhauttaa.

Olin eilen Candyn kanssa mölliryhmän treeneissä, jossa päästiin Sannin avustuksella jahkaamaan keinua. Edelleen tiukassa on se keskikohdan paineistuminen, joka "viehepalkalla" saadaan häivytettyä, samalla kun kontrollikin katoaa. Tehtiin normaalilla keinulla ja minikeinulla. Molempi parempia tai pahempi. On edetty ja itse olen tyytyväinen, että Candyn ilme pysyy parempana.
Toisella puolella tehtiin ympyrämuodossa takaakiertoja. Niin tai siis muut jankutti niitä enemmänkin, mutta ihana neiti C teki kerran ilman virheliikettä, joten vaihdettiin välistä vetoihin. Siinä näkyi minun puolieroni (vasen kierros on helppo ja oikealle takkuilee). Mutta taas se sama, LIIKU ja LUOTA. Vaihdettiin edelleen harjoitusta. Putki, vinohyppy takaa kierrolla ja siinä persjättö, hyppy ja takaisin ympyrämuodolle takaakierto ja välistävetoon.

Muuten elämä on mennyt tasaisesti, ikävä on Pohjois-Karjalaan ja etenkin hevosia. Jostain syystä Lassi kummittelee koko ajan mielessä. Pitää päästä käymään Hakkaraisessa, Lassille pitää viedä paksumpi villaloimi, jossa on Back on Track selkäloimi. Nyt Lassi käyttää Back on Track fleeceloimea, kokoa hurjat 135cm :)

Jopo, joka teki taas ihmeparanemisen

Niin ja jottei totuus unohdu, poniponiponi!

Vakava Illi poni

#8. Cändylity

Yllätys, yllätys, meidän agilityseuralta vapautui lauantai aamuiksi agilitytreenipaikka, jossa käytiinkin viime lauantaina kokeilemassa! Ensi vaikutelman perusteella oli oikein kivaa, mutta itseäni saan kyllä ruoskia lisää. Miksi pitää aina olla käsijarru päällä uudella valmentajalla? Candy meni ihan omaa cändylityään, jossa juostaan vallattomasti A:ta ja kepit meneen puolet välistä ja puolet seinän kautta... Huoh. Noh, ehkä tää taas tästä.

"Ööö, olikos tää joku lelu tai edes mun?"

Mutta Candy teki aivan mahtavan viskileikkauksen! Ihana koira, kun vaan muistan itse luottaa siihen ja antaa pientä jarrua tietyissä tilanteissa, niin Candy suorittaa :) Muuthan suorittivat ko. kohdan saksalaisella, mutta kun se on minulle niin vaikea, niin vältän sitä kaikin tavoin. Pitää joskus ottaa saksalaiset taas tehotreeniin, että ne alkaisi sujua.

Lokakuun sairastuksen seurauksena gradu tökkii.. Mistä se kuuluisa keskittyminen revitään????


Lassi ja Leevi voivat mainiosti, tosin pieniä takaiskujakin on tullu, tai paremminkin pääiskuja. Hevoset ovat olleet toukokuun lopusta asti yhdessä, aluksi laitumella, sitten myös tarhassa. Nyt tallin vaihdon yhteydessä Lassi on alkanut pomottaa yhä enemmän ja enemmän. Reilu viikko sitten Lassi oli aamulla potkaissut Leeviä päähän. Tästä selvittiin säikähdyksellä, mutta hevoset tarhaavat tästä eteen päin yksin.
Leevi on siirtynyt jarrukärritreeniin (ei vielä jarrua). Jarrukärrit painavat sen verran enemmän, että Leevi oli alkanut väsyä toiseen hiittiin selkeästi, mutta toisaalta se on hyvin ymmärrettävää, kun on juossut jarrukärristä vasta muutaman kerran ja ensimmäiseen kunnon hiittiin jarrukärristä.

Hevosten varusteita on päästy keventämään kunnolla! Molemmat hevoset juoksee nyt avovarusteista, korvat kiinni.

Lassin varustelistahan on ollut kohtalaisen pitkä:
- puolikkaat laput
- himmennin
- leukalenkki + sekki, hiljaisessa hiitissä jarrukärrillä löysällä ja kovempiin vetoihin todella napakka
- korvat kokonaan kiinni (pallot, kumitupet ja huput)
- ohjasmartingaali
- suorat kumikuolaimet

- eteen painoputsit
- etusäärisuojat
- lyhyet säärisuojat

Leevillä on ollut:
- kokolaput
- kitarauta läpällä, napakka sekki
- alamartingaali
- nivelkuolaimet

- eteen ryppyputsit
- taakse nallesuojat "pehmosuojat"

Tässä vielä sitä parasta vapaa-ajan viettoa,
Illi poni 15v ja koirat on myös mukana.