#3. Lähes vapaa viikonloppu

Meillähän oli lähes vapaata!

Lauantaina aamuvuoro, päivällä tallille moikkaamaan viereisen kuvan suloturpaa ja illaksi Helsingin keskustaan katsomaan stand up'a (Sami Hedberg).
Sunnuntaina on tietysti pyhitetty siivous- ja lenkkeilypäivä. Gradu nyt jäi uinumaan, mutta on sitäkin ajateltu.

Sira on budjonnyinhevonen, synt 2003.
Viime syksynä alkoi tympäistä hevoseton Helsingin elämä ja näin elämään astui Sira ja hevosenomistaja Ninni. Sira on minulle nimenomaan puuhahevonen, jonka kanssa pidetään hauskaa ja Ninni saa hoitaa sen vaativamman osuuden (päälajina este-ja kenttäratsastus).
Mutta lauantaina kävin ensimmäistä kertaa Siran selässä, loppukäyntejä kävelyttämässä. Josko alkaisimme maastoilla, niin Sira saisi vähän enemmän liikuntaa talvikauden lyhyempiin tarhapäivien lisäksi. Olen tykästynyt tämän hevosen tyyliin,

Bee ja Cee pääsi sunnuntaina kunnon hölkkälenkille vai oliko se sittenkin minä... Muutaman pupukevennyksen jälkeen kännykän juoksuohjelma näyttää huippunopeuden hipovan 20km/h, joten citypuput, here i come, kohta kovempaa kuin vinttipimeet!
Hölkkälenkeillä tytöillä on valjaat ja minulla juoksuvyö, joten ihan itse en huippunopeuksiin pääse, vaan silloin tytöt avustavat ystävällisesti vetämällä. Yleensäkin Bette vetää valjailla jonkin verran, mutta Candy vain hölkkäilee edellä.




Oli aika rauhallista.
Onni on sopeutuvaiset koirat :)

#2. Bette the paimentava whippet

Bette

Betten kohdalla sanat ei riitä.
Se sama ominaisuus, jonka takia tämä koira on enemmän kuin kukaan muu, on samalla se huonoin puoli.
Bettessä on ihailtavaa uskollisuus ja omistautuminen.
Omintakeinen makeinen.

Kaikkien vaiheiden jälkeen päädyimme juoksemaan agilitykentillä ja rallaamaan hevosten mukana. Bette juoksi nuorempana kaksi kautta radalla, mutta päällejuoksujen ja onnettomuuksien takia Bette alkoi kierrellä radan ulkoreunoja pitkin väistellen muita koiria, niin kilpaileminen on jätetty taka-alalle. Yksinään neiti saa kyllä käydä radalla juoksemassa, jotta vieheen himo tulee täytettyä.

Kerroin agilitytreenikaverilleni, kuinka olen alkanut harjoitella Betten kanssa lehmien paimennusta.
Vastaukseksi sain "Kuule, sen voin hyvin kuvitella. Sähän koulutat vaikka akvaariokalat hakemaan postia!"
Näin meillä ja ihana Teemu! Kuulemma, jos harrastaa whippettien kanssa agilityä niin myös kalakoulutus onnistuu. Betten paimennusura on vielä vaiheessa, mutta kyllä se ehkä joku päivä onnistuu. Kunhan lehmät tajuaisi, että koiran paineella pitää liikkua eteenpäin, eikä juosta koiraa kohti... Toisaalta kai koiraa voi käyttää houkutuslintuakin?

Mutta juuri tänään kirjoitellaan gradua (=minä kirjoitan ja koirat nukkuu sohvalla) ja illaksi töihin. Voitaisiin viettää hurrrrrja perjantai-ilta ja mennä vielä hölkkälenkille töiden jälkeen. Bee on mitä kivoin hölkkäkaveri, kun whippetmäisellä arvokkuudella jopa vähän vetää valjaiden kanssa.

#1. Candyn päivä

Pikku Candy kesällä 2014

"Olen aina luullut, että olen jo nähnyt hienon agility whippetin, ennen kuin näin tämän ja muutin mieltäni. Tämä on huikea!"

Kun tuon lauseen kuulee agilityn ammattivalmentaja ja tuomarilta, niin en voi lakata hymyilemästä.
Neiti Cee on viimeinkin palautunut juoksuista ja alkaa suorittaa omalla kiihkollaan. Ja nimenomaan kiihkolla. Omaa vuoroaan Candy odottaa hyvin rauhallisesti, pää alhaalla roikkuen. Mutta kun panta otetaan pois, sisällä oleva ruuti alkaa palamaan, Candy loikkii ja sinkoilee ympärilläni. Silti se malttaa jäädä odottamaan lähtö lupaa, syöksyy kovaa

Eilinen agilityrata oli 20 esteen ykkösten rata.
Kepeillä oli vielä kaksi ohjuria per pääty, esteet 55cm, ei keinua. Ja Candy menee, kovaa, hyvällä esteimulla ja kompensoiden minun virheitä. Tämän koiran kanssa takaaleikkaukset ovat kaiken pelastus, Candy reagoi niihin erinomaisesti ja ne helpottavat omaa liikkumistani.

Keinua tehtiin yksittäisenä. Se on edelleen hidas ja epävarma. Nyt laitettiin alas pehmuste, ettei se pamahda kovaa, mutta sillä ei tunnu olevan vaikutusta. Candy alkoi kevättalvella pelätä alasmenevää liikettä, vaikka meni jo viime talven keinua normaalisti radan osana.
Ei lentokeinuja, ei putoamisia, ei mitään. Käytetty fysioterapiassa, mutta sieltäkään ei löytynyt suurempia vikoja. Candy treenaa tasapainolaudalla ja jumppapallolla hyvin. Mutta silti, keväällä Candy oli paniikissa, kun meni lähellekään keinua. Tähän suhteutettuna koira on jo erittäin rento ja hyvä, mutta ei tietenkään kisakuntoinen.
Nyt Candy menee siis keinun puoliväliin asti juosten, kunnon imulla, mutta sitten tulee stop. Pienellä houkuttelulla tulee alas, käytettiin eilen vaihdellen yhtä ja kahta palkkaa.

Ensi viikolla pyritään jatkamaan keinuprojektia, jotta päästäisiin aloittamaan kisaaminen :)

Hyvin sujuneen päivän jälkeen maistuu iltapala.